Leikkivä lapsi kodin ilmapuntarina

Leikin maailma on ihmeellinen. Kuvittele eläväsi niin, että mikä tahansa on mahdollista, voimasi ovat rajattomat, voit olla ihan kuka haluat ja pystyt mihin vain. Lentäminen ilman siipiä ei ole mikään ongelma, pahvilaatikolla voit purjehtia meren yli Ruotsiin tai voit hallita kokonaista valtakuntaa kuninkaana – pyjaman päälle solmittu äidin kaulahuivi on mahtava minkinnahkaviitta ja itse tehty pahvikruunu viimeistelee komeuden. Alle kouluikäisille lapsille tällainen luova, omaehtoinen leikki on luonnollisin olotila. Luonnollisuudessaan ja pakottomuudessan se on myös paras keino oppia ja kehittyä.

Läsnäolon puute lopettaa leikin

Surullista kyllä, lapsi voi myös saattaa myös kadottaa leikin maailman. Näin käy valitettavan monille. Syynä voi olla liian ohjelmoitu arki, jolloin leikille ei jää aikaa. Hyvääkin tarkoittava aikuinen voi huomaamattaan tuhota leikin tarjoamalla koko ajan aikuisjohtoista ohjelmaa. Myös aikuisten murheet tai riidat vaikuttavat. Lapsi on kuin ilmapuntari, josta voi lukea millainen tunneilmasto kodissa tai päiväkodissa on. Turvallisessa ja kiireettömässä ympäristössä lapsi leikkii enemmän mielikuvitusleikkiä. Aidosti välittäen ja läsnäolevasti hoidettu lapsi tuntee olevansa arvokas ja ihana. Suorittavan, mekaanisen hoitamisen seuraus taas on turvattomuus ja henkinen hylkäämisen kokemus. Jos aikuisella on stressiä tai huolia, lapsi vaistoaa sen hyvin nopeasti ja sellaisessa ilmastossa leikkiminen on lyhytjänteistä tai katkeaa kokonaan.

Väitän, että yksi hyvin merkittävä syy lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymiseen sekä tunnetaitojen, keskittymiskyvyn ja vuorovaikutustaitojen heikkouteen on liian vähäinen leikkiminen. Kiire ja vaatimukset nielaisevat leikin. Nykypäivän työelämään ei voi ottaa lasta mukaan. Aikuiset häviävät aamuisin omiin toimistoihinsa ja lapset viedään päiväkotiin. Suorittaminen on levinnyt myös vapaa-aikaan: päiväkodista ja töistä palattua alkaa harrastuksiin kuljettaminen. Erilaiset älylaitteet ottavat oman osansa ajankäytöstä. Jos perheessä on kotiäiti tai koti-isä, hänkin kokee paineita, että lapsia pitäisi kuljettaa kerhoihin ja heille pitäisi tarjota virikkeitä, koti pitäisi olla siisti ja kaiken näyttää hyvältä. Stressiä on paljon ja leikille jäävä aika olematonta.

Tavallisen olemisen taikaa

On onni, että luovasta joutilaisuudesta on tullut ikään kuin muoti-ilmiö. Jatkuvasta suorittamisesta irtautuminen lisää aikuisten henkistä hyvinvointia. Samalla se vaikuttaa suotuisasti lasten kehitykseen. Rauhallinen, rentoutunut aikuisen mieli avautuu lapsen tarpeille ja asioille helpommin kuin kuormittunut, työasioita pohtiva mieli. Aikuisen tunne- ja läsnäolotaidot ovat itse asiassa perusedellytys sille, että lapsi voi hyvin. Kun lapsi kokee olevansa hyväksytty ja turvassa, silloin hän pystyy myös leikkimään.

Lapsen tunnetaidot, sosiaaliset taidot, keskittymiskyky ja muut tasapainoista elämää tukevat ominaisuudet kehittyvät ikään kuin itsestään omaehtoisessa leikissä. Leikkiminen siis valmistaa lasta paitsi kouluun, myös kaikkeen mitä hän elämässään kohtaa. Koulun tehtävä on tehdä näitä taitoja tietoiseksi ja vahvistaa niitä. Mikä sen ihanampaa ja armollisempaa kuin ymmärtää, että tavallinen kotioleminen on parasta mitä lapselle voi antaa. Päiväkotiaikuiset voivat omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että lapsen päivä on omaehtoisen leikin aikaa eikä vain “työpäivä” jossa siirrytään ohjatusta toiminnasta toiseen. Olen vakuuttunut siitä, että leikkimisen ja hyvinvointitaitojen merkityksen tiedostaminen lisää koko yhteiskunnan hyvinvointia ja menestystä tulevaisuudessa. Tämän päivän lapsissa on tulevaisuuden toivo.

Sydämellä - Maria