Onko kesälomalla leikkiaikaa?
Helsingin Sanomat uutisoi heinäkuun alussa lukijakyselyn pohjalta, kuinka lomaa vietetään lapsiperheissä liian paljon lasten ehdoilla (http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005279217.html). Tämä on tietysti ymmärrettävää, koska useimmat vanhemmat haluavat lastensa parasta. Lomalla ajatellaan, että paras on kun toteutetaan lapsen toiveita: huvipuistot ja muut kiinnostavat kohteet ovat usein listalla ensimmäisenä.
Muistammeko kuulostella lapsen todellista tarvetta? Jos hän saa itse päättää, mitä kesälomalla tehdään, se ei välttämättä olekaan ruuhkainen turistikohde. Hänelle parasta voi olla kiireetön oleilu yhdessä vanhempien kanssa. Myös Hesarin artikkelia varten haastatellut asiantuntijat Janna Rantala ja Minna Oulasmaa toteavat, että usein lapsen loman kohokohta onkin ihan tavallinen hetki, jossa ei ole kiire minnekään ja vanhempi on aidosti läsnä.
Jos lapsi kuitenkin esittää toinen toistaan kiinnostavampia reissukohdetoiveita, aikuisen vastuulla on kontrolloida ajankäyttöä. Ei ole kenenkään etu, jos lomasta tulee suorittamista ja kohteesta toiseen juoksemista. Sekä lapset että aikuiset hyötyvät rauhallisesta ajasta, jolloin ei ole mihinkään kiire. Vietettiinpä sitä aikaa kotona, mökillä tai mummolassa, se lataa kaikkien akkuja paremmin kuin jatkuva rientäminen huvittelukohteisiin. Lapsi ei osaa rajata eikä ennakoida jaksamistaan, mutta useimmille lapsille yksi käyntikohde päivässä on tarpeeksi. Eikä joka päivä tarvitse lähteä minnekään.
Kun oleillaan vaan, mitä silloin tapahtuu? Siinäpä se pointti onkin: sitä ei voi ennakoida. Jos mennään huvipuistoon tai kylpylään tai pelaamaan minigolfia, käisikirjoitus on valmiina ja useimmiten toteutuu aika lailla suunnitellusti. Kotiolemiseen ei ole käsikirjoitusta. Kiireiseen, suorittavaan elämäntahtiin tottuneelle aikuiselle voi olla jopa ahdistavaa pysähtyä olemaan ilman mitään "järkevää" tekemistä.
Joskus joutenolo laukaisee kaikkien paineet: tulee riitoja ja kiukuttelua, murjotusta tai lasten riehumista. Kestämmekö sen? Olisi hyvä välillä kokeilla, mitä tapahtuu sen jälkeen kun pahimmat höyryt on päästetty pihalle ja tilanne rauhoittuu. Jos ei koskaan ylitä tuota kipukynnystä, vaan pakenee toimintaan aina kun joutilaisuus alkaa aiheuttaa räjähtelyä, ei myöskään pääse siihen tilaan joka tuota myllerrystä voi seurata.
Erittäin tärkeä oppimisen kohta lapselle on, että elämässä tulee joskus turhautuneita hetkiä. Aina ei kaikkea ole ohjelmoitu valmiiksi. On hyvä oppia odottamaan ja luomaan itse tekemistä valmiiksi tarjoillun sijaan. Vain silloin, kun aikuinen ei täytä lapsen arkea menemisillä ja tekemisillä, eikä älylaite ole joka hetki saatavilla, lapsi pääsee kokeilemaan oman luovuutensa voimaa. Vain silloin hän saa niitä kokemuksia, että oma mieli tuottaa elämään sisältöä.
Varsinkin alle kouluikäiset lapset mutta myös sitä vanhemmat tarvitsevat luovaa joutilaisuutta pystyäkseen kehittämään omia leikkejään. Leikeissä taas harjaantuvat monet tärkeät hyvinvointiin vaikuttavat taidot kuin itsestään. Yksi ihanimmista luovan leikin vaikutuksista on kuitenkin sen terapeuttinen, hoitava ulottuvuus. Koska lapsella ei ole kykyä prosessoida mieltään kuormittavia asioita sanallisesti tai muilla keinoilla kovin syvällisesti, hän tarvitsee siihen leikkimistä.
Luova, omaehtoinen leikki syntyy kiireettömässä, turvallisessa olotilassa. Paras lähtökohta on tuttu ympäristö ja läsnäoleva, stressitön aikuinen lähettyvillä. Voisimmeko aikuisina tarjota lapsillemme mahdollisuuden purkaa mieleen kertynyttä kuormaa vapaasti leikkien? Ihanteellinen tilaisuus siihen on lomalla, kun aikuisellakaan ei - toivottavasti - ole kiirettä ja stressiä. Ja mikä sen parempaa, jos tilaisuuksia vapaaseen leikkiin olisi loman ulkopuolellakin. Lapsella siihen on tarvetta joka päivä.
Armollista loppukesää joka kotiin!
-Maria
www.leikiniloa.fi
Onko jatkuva meneminen lapsen etu?
Muistammeko kuulostella lapsen todellista tarvetta? Jos hän saa itse päättää, mitä kesälomalla tehdään, se ei välttämättä olekaan ruuhkainen turistikohde. Hänelle parasta voi olla kiireetön oleilu yhdessä vanhempien kanssa. Myös Hesarin artikkelia varten haastatellut asiantuntijat Janna Rantala ja Minna Oulasmaa toteavat, että usein lapsen loman kohokohta onkin ihan tavallinen hetki, jossa ei ole kiire minnekään ja vanhempi on aidosti läsnä.
Jos lapsi kuitenkin esittää toinen toistaan kiinnostavampia reissukohdetoiveita, aikuisen vastuulla on kontrolloida ajankäyttöä. Ei ole kenenkään etu, jos lomasta tulee suorittamista ja kohteesta toiseen juoksemista. Sekä lapset että aikuiset hyötyvät rauhallisesta ajasta, jolloin ei ole mihinkään kiire. Vietettiinpä sitä aikaa kotona, mökillä tai mummolassa, se lataa kaikkien akkuja paremmin kuin jatkuva rientäminen huvittelukohteisiin. Lapsi ei osaa rajata eikä ennakoida jaksamistaan, mutta useimmille lapsille yksi käyntikohde päivässä on tarpeeksi. Eikä joka päivä tarvitse lähteä minnekään.
Joutenolon ristiriitaisuus
Kun oleillaan vaan, mitä silloin tapahtuu? Siinäpä se pointti onkin: sitä ei voi ennakoida. Jos mennään huvipuistoon tai kylpylään tai pelaamaan minigolfia, käisikirjoitus on valmiina ja useimmiten toteutuu aika lailla suunnitellusti. Kotiolemiseen ei ole käsikirjoitusta. Kiireiseen, suorittavaan elämäntahtiin tottuneelle aikuiselle voi olla jopa ahdistavaa pysähtyä olemaan ilman mitään "järkevää" tekemistä.
Joskus joutenolo laukaisee kaikkien paineet: tulee riitoja ja kiukuttelua, murjotusta tai lasten riehumista. Kestämmekö sen? Olisi hyvä välillä kokeilla, mitä tapahtuu sen jälkeen kun pahimmat höyryt on päästetty pihalle ja tilanne rauhoittuu. Jos ei koskaan ylitä tuota kipukynnystä, vaan pakenee toimintaan aina kun joutilaisuus alkaa aiheuttaa räjähtelyä, ei myöskään pääse siihen tilaan joka tuota myllerrystä voi seurata.
Tilaa luovalle mielelle ja hoitavalle leikille
Erittäin tärkeä oppimisen kohta lapselle on, että elämässä tulee joskus turhautuneita hetkiä. Aina ei kaikkea ole ohjelmoitu valmiiksi. On hyvä oppia odottamaan ja luomaan itse tekemistä valmiiksi tarjoillun sijaan. Vain silloin, kun aikuinen ei täytä lapsen arkea menemisillä ja tekemisillä, eikä älylaite ole joka hetki saatavilla, lapsi pääsee kokeilemaan oman luovuutensa voimaa. Vain silloin hän saa niitä kokemuksia, että oma mieli tuottaa elämään sisältöä.
Varsinkin alle kouluikäiset lapset mutta myös sitä vanhemmat tarvitsevat luovaa joutilaisuutta pystyäkseen kehittämään omia leikkejään. Leikeissä taas harjaantuvat monet tärkeät hyvinvointiin vaikuttavat taidot kuin itsestään. Yksi ihanimmista luovan leikin vaikutuksista on kuitenkin sen terapeuttinen, hoitava ulottuvuus. Koska lapsella ei ole kykyä prosessoida mieltään kuormittavia asioita sanallisesti tai muilla keinoilla kovin syvällisesti, hän tarvitsee siihen leikkimistä.
Luova, omaehtoinen leikki syntyy kiireettömässä, turvallisessa olotilassa. Paras lähtökohta on tuttu ympäristö ja läsnäoleva, stressitön aikuinen lähettyvillä. Voisimmeko aikuisina tarjota lapsillemme mahdollisuuden purkaa mieleen kertynyttä kuormaa vapaasti leikkien? Ihanteellinen tilaisuus siihen on lomalla, kun aikuisellakaan ei - toivottavasti - ole kiirettä ja stressiä. Ja mikä sen parempaa, jos tilaisuuksia vapaaseen leikkiin olisi loman ulkopuolellakin. Lapsella siihen on tarvetta joka päivä.
Armollista loppukesää joka kotiin!
-Maria
www.leikiniloa.fi
Kommentit
Lähetä kommentti